Kuvataiteen keskusarkisto: DOKUMENTTI 2/2000
Alpo ja Nina Sailon kokoelma -yksityisesti vaalittua taideperintöä
Veikko Pakkanen
Museoiden ulkopuolella on Suomessakin lukuisia täysin yksityisiä kuvataiteeseen liittyviä arkistoaineistojen kokoelmia. Ne saattavat kuulua kauan sitten kuolleiden taiteilijoiden jäämistöihin, joita hallinnoivat edelleen heidän jälkeläisensä, toisinaan heihin enää hyvin etäisesti liittyvät perilliset. Aineistot ja niihin liittyvä tieto ovat heidän hoidossaan ja näin ollen ulkopuolisilta usein tietymättömissä. Ympäröivät olosuhteet saattavat lisäksi olla sen laatuiset, että dokumenttien säilyminen on epävarmaa. Aineistoja uhkaavat haalistuminen valossa, käyristymät ja murtumat kuivuudessa sekä kosteuden tuottamat vakavat vauriot värimuutoksia unohtamatta. Halukkuutta asianmukaiseen säilytykseen ja arvokkaan tiedon välittämiseen nykypolville saattaa hyvinkin löytyä, mutta asiantuntija-apua esim. museoista ei ole osattu ottaa. Toisaalta museotkaan eivät ole suinkaan aina selvillä yksityiskokoelmien olemassaolosta mm. vaikeasti jäljitettävien omistajayhteyksien vuoksi. Tällöin keinoksi löytää aineistoja jää museon omaehtoinen taidejärjestöjen ja taiteilijoiden informointi toiminnastaan kuvataiteen arkistojen ja kokoelmien säilyttäjänä sekä säilyttämiseen liityvän tiedon asiantuntijana.
Esimerkkinä yksityisomistuksessa olevan kuvataiteilija-aineistojen erinomaisesta säilyttämisestä käy Kirkkonummella sijaitseva kuvanveistäjäpari Alpo ja Nina Sailon kokoelma. Siihen kuuluu yli 600 teosta, huomattava määrä niiden malleja ja muotteja sekä asiakirja- ja valokuva-arkisto, joka yksin täyttää kokonaisen arkistohuoneen. Teokset ja niiden esityöt ovat hyvässä hoidossa ja jatkuvassa valvonnassa asuinkiinteistössä, jonka lämpö-, valaistus- ja kosteusolosuhteet ovat hyvät. Teokset on luetteloitu, samoin valokuvista noin 500 on kortistoitu ja ryhmitelty aihepiirinsä mukaan mm. malleja esittäviin henkilökuviin, työkuviin sekä näyttely- ja paljastustilaisuuskohteisiin. Kuvia on jo 1870-luvulta alkaen ja niihin kuuluu mm. Into Konrad Inhan Venehjärvellä ja Latvajärvellä Vienan-Karjalassa 1894 kuvaamia runonlaulaja-henkilöitä sekä kuvia 50-vuotiaasta Mathilda Wredestä Alpo Sailon marmoririntakuvan (Ateneum B 284, Antell 881) mallina taiteilijan ateljeessa Antinkatu 4:ssä Helsingissä 1914.
Kuvien luettelointi on aloitettu jo 1966. Arkistointia ja luettelointia hoitaa nykyisin eläkkeellä oleva Sailojen tytär Anni Sailo. Ohjeita hän kertoo saaneensa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta, minkä ansiosta esim. kuvadokumenttien tärkeät, osin muistinvaraiset perimätiedot on kirjattu talteen erityisesti teetettyihin kuvakortteihin.
Sailojen kokoelma karttuu jatkuvasti, sillä siihen liitetään edelleen kaikkea kokoelmaan kuuluvaa vanhaa ja uutta informaatiota. Tavoitteena on Alpo ja Nina Sailon taiteilijaperinnön ja sen suureen ajatukseen, Kalevalatalohankkeeseen liittyvän aineiston säilyttäminen yhtenä kokonaisuutena. Kulttuuriperinnön taltiointiin myönnettävä julkinen tuki voisi varmasti auttaa tämän suunnitelman toteuttamista.