JYRKI PARANTAINEN:

TULI-produktio
6.8. - 6.9.1998

TULI on valokuvaaja Jyrki Parantaisen pyrotekninen tutkimusmatka, joka mittaa tulen mytologisia merkityksiä kulttuurihistoriassa, tarustossa, nyky-yhteiskunnassa ja taiteessa. Hän tuo Ateneumiin elokuussa näytteille kuvasarjan, joka koostuu 35 suurikokoisesta valokaapista ja 25 kuvasta. Kuvasarja on tutkielma interiööreistä, joihin on tuotu mahdollisimman vieras elementti: elävä tuli.

Tuli on spektaakkeli hallitun ja hallitsemattoman tasapainosta, esteettisen ja epäesteettisen rajasta, esinekulttuurin ja luonnonvoimien törmäyksestä ja eritoten — ylevästä. Se on produktio, joka yhdistää valokuvan, prosessitaiteen ja installaation. Parantainen on työryhmänsä kanssa itse lavastanut erilaisia interiöörejä ja sitten polttanut ne. Siten näyttelykokonaisuudesta tulee paitsi kuvitteellisten asumusten ja luotujen sisätilojen galleria, myös erään taiteellisen prosessin tallenne. Umpinainen huonetila on psykologisesti latautunut ja muunneltavissa oleva studio tulen monille esiintymismuodoille. Siksi myös lavastukset ovat viitteellisen yksinkertaisia: kalusteet ja esineet ovat lähinnä kulttuurin merkkejä; symboleja, joilla kuvien viritystä ja tulen roolia on säädelty haluttuun suuntaan.

Jyrki Parantaisen Tuli on tietoisesti avoin teos. Vaikka mytologia ja dokumentaatio ovat läsnä, ne ovat taustalla. Juuri monimerkityksellisyys onkin hänen polttavan installaationsa ominaispiirre: tuli on teoksessa yhtälailla niin sodan, seksuaalisuuden tai uudistumisen kuin puhdistautumisen, pelon tai katharsiksenkin kuva. Parantainen voi ottaa tulen avulla kantaa taiteen pyhyyteen ja polttaa merkittävä nykytaiteen kokoelma, mutta yhtä sujuvasti hän voi tehdä liekillä elävän demonin hahmon, joka henkii 1800-luvun William Blake -romantiikkaa.

Myös tuliaktin tapahtumapaikka vaikuttaa teosten sisältöön. Esimerkiksi tieto siitä, että joidenkin kuvien kohde on ollut vain hetkeä aiemmin Viron kielletyimpiä sotilasalueita, korostaa tulen puhdistavaa voimaa ja tekee siitä osin poliittisenkin (taide)välineen.

Olennaisinta näyttelyssä on kuitenkin katsojan elämyksen ja voimaperäisen kokemuksen mahdollisuus. Ydinkäsite — teoksen keskeinen päämäärä — on kokijan negatiivinen mielihyvä; ajatusten luova liike hallitun ja hallitsemattoman elementin kohtauspinnalla. Se mielen ja tunteiden agitaatio, jota kutsutaan filosofiassa ja estetiikassa ylevän tunteeksi.

Tuli-näyttely on suunniteltu suurten tunteiden näyttämöksi — tilaksi, jossa arjen ja unien maailmat kohtaavat.