Kaksikymmenluvulla kuvataiteen muotokieli tiivistyi
uusasiallisuuden myötä yksinkertaisen selkeäksi. Tähän kehitykseen oli
myös kubismilla oma voimakas osuutensa. Kubismin vaikutus näkyi
selvästi
Olli Miettisen
(1899 - 1969) tuotannossa. Picasso,
Braque ja Gris olivat ne kubismin mestarit, joihin Miettinen 20-luvun
lopun Pariisin-matkallaan tutustui ja jotka merkitsivät hänelle
uudenlaista taiteen tekemisen pohjaa.
Pyrin pelkkiin
väripintoihin - pois esineellisyydestä.
La Piste
II
(1931) syntyi viipurilaisessa ullakkohuoneessa Pariisista
tuodun bulevardilehti La Piste'n innoittamana. Mutta kubismi oli
edelleen kotimaiselle taideyleisölle liian vieras asia, Miettisen
kubistiset asetelmat eivät menestyneet näyttelyissä eivätkä ne menneet
kaupaksi, oli palattava takaisin.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus ? Kuvataiteen linjanvedon vaikeus 1920-30 -luvuilla 
Ernst Krohn : Koulutyttö Sakari Tohka : Nuoruus Eemu Myntti : Uimarannalla Yrjö Saarinen : Lepohetki Vilho Lampi : Raita Saunan katto Eero Nelimarkka : Neiti Kekäläinen Kaupungin melu ja hiljaisuus Väinö Kunnas : Kaupunkikuva Harmaa tanssi Sulho Sipilä : Luistinrata Sisäkuva, soittava nainen Ragnar Ekelund : Nôtre-Dame Olli Miettinen : Asetelma, La Piste II Birger Carlstedt : Paysage étrange Edwin Lydén : Ukonilma Otto Mäkilä : Kesäyö Satu Wäinö Aaltonen : Jean Sibelius Paavo Nurmi Graniittipoika Kahlaaja Aleksis Kivi, luonnos
