Birger Carlstedt (1907 - 75) oli 22-vuotias suunnitellessaan helsinkiläisen Le Chat Doré -ravintolan konstruktivistiseksi kokonaistaideteokseksi. Nuoresta pojasta Pariisissa oleskellut Carlstedt tunsi perin pohjin ajan taiteen uusimmat suuntaukset. Ensimmäiset omat näyttelytkin hän piti Torinossa ja Milanossa, esiintyi Pariisin Riippumattomien salongissa, ennen kuin pani työnsä esiin Helsingissä vuonna 1932. Näyttelyssä oli mukana Le Chat Dorén sisustusluonnoksia, kudontamalleja, verhoja ja mattoja, yhdessä maalausten kanssa. Arvostelu oli murskaava. Carlstedtin taide todettiin 'erikoisuudentavoitteluksi' mielisairaaksi ja perverssiksi'.
Jonkin aikaa taiteilija jaksoi jatkaa: Älkää yrittäkö ymmärtää! Yrittäkää sen sijaan tajuta vaistonvaraisesti! Katselkaa näitä maalauksia ilman ennakoivia mielipiteitä, älkää etsikö ennen kaikkea ukon kasvoja ja maisemia, sillä tämä taide rakentuu yksinomaan puhtaiden väri- ja muotoarvojen varaan.
Lopulta Birger Carlstedt kuitenkin Olli Miettisen tavoin
perääntyi, siirtyi pitkäksi aikaa perinteisempään kuvien tekemiseen.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus ? Kuvataiteen linjanvedon vaikeus 1920-30 -luvuilla 
Ernst Krohn : Koulutyttö Sakari Tohka : Nuoruus Eemu Myntti : Uimarannalla Yrjö Saarinen : Lepohetki Vilho Lampi : Raita Saunan katto Eero Nelimarkka : Neiti Kekäläinen Kaupungin melu ja hiljaisuus Väinö Kunnas : Kaupunkikuva Harmaa tanssi Sulho Sipilä : Luistinrata Sisäkuva, soittava nainen Ragnar Ekelund : Nôtre-Dame Olli Miettinen : Asetelma, La Piste II Birger Carlstedt : Paysage étrange Edwin Lydén : Ukonilma Otto Mäkilä : Kesäyö Satu Wäinö Aaltonen : Jean Sibelius Paavo Nurmi Graniittipoika Kahlaaja Aleksis Kivi, luonnos
