Pääkaupungin kuvataide suosi siis ennen kaikkea kansallisia arvoja klassisistisessa, uusasiallisessa ja ekspressionistisessa hengessä. Kauempana Helsingistä, Turussa, toteutettiin sen sijaan huomattavasti rohkeampaa ja uudistavampaa linjaa. Turku oli läpi vuosikymmenten pitänyt yllä perinteitä maan vanhimman taideoppilaitoksen kaupunkina. Vuonna 1934 perustettiin Turkuun yhdistys Pro Arte, josta tuli vuosikymmenen ainoa uusien kansainvälisten suuntausten puolesta näkyvästi toiminut taiteilijoiden yhteenliittymä.
Edwin Lydén
(1879 - 1956) oli Turun varhaisen
modernistipolven johtohahmo. Turku oli kannustavan suosiollinen
jatkuvasti uutta etsineelle taiteilijalle. Kokeiluihin suhtauduttiin
myötämielisen ymmärtäväisesti, kaupungin nykyaikaisuutta ja
ennakkoluulottomuutta korostaen. Edwin Lydén oli avoimesti ympärilleen
katseleva taiteilija, joka ei salaillut esikuviaan eikä piilotellut
vaikutteitaan. Lydénin tuotannossa on sekä puhtaasti abstrakteja
maalauksia että esittäviä töitä.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus ? Kuvataiteen linjanvedon vaikeus 1920-30 -luvuilla 
Ernst Krohn : Koulutyttö Sakari Tohka : Nuoruus Eemu Myntti : Uimarannalla Yrjö Saarinen : Lepohetki Vilho Lampi : Raita Saunan katto Eero Nelimarkka : Neiti Kekäläinen Kaupungin melu ja hiljaisuus Väinö Kunnas : Kaupunkikuva Harmaa tanssi Sulho Sipilä : Luistinrata Sisäkuva, soittava nainen Ragnar Ekelund : Nôtre-Dame Olli Miettinen : Asetelma, La Piste II Birger Carlstedt : Paysage étrange Edwin Lydén : Ukonilma Otto Mäkilä : Kesäyö Satu Wäinö Aaltonen : Jean Sibelius Paavo Nurmi Graniittipoika Kahlaaja Aleksis Kivi, luonnos
