Sakari Tohka (1911 - 58) oli Lokakuulaisten perustajajäsen ja kantava voima. Tohka hyökkäsi voimallisesti kuvanveiston yleistä tiukkaa ja ankaraa klassisismia vastaan omissa rosoisen lennokkaissa valoisissa ja rytmiä sykkivissä veistoksissaan. Näkemys sanoo kaiken .
Tohkan romanttisen ekspressionistiset veistokset valettiin
useimmiten sementtiin. Tämä johtui kustannussyistä, mutta myös siitä,
että sementin karheus ja karuus sopi hyvin Tohkan varhaiskauden
ilmaisuun.
Nuoruus
(1937) -veistos on olemassa
monessa materiaalissa: marmorisena, kipsisenä, sementtisenä,
pronssisena ja puisena. Näissä kaikissa Tohka tulee esiin enemmän
muovailijana kuin veistäjänä. Hänen plastinen ekspressionisminsa oli
täydessä sodassa ajan johtavan suomalaisen kuvanveistäjän ja
taiteemme voimahahmon, Wäinö Aaltosen taidekäsitysten kanssa.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus ? Kuvataiteen linjanvedon vaikeus 1920-30 -luvuilla 
Ernst Krohn : Koulutyttö Sakari Tohka : Nuoruus Eemu Myntti : Uimarannalla Yrjö Saarinen : Lepohetki Vilho Lampi : Raita Saunan katto Eero Nelimarkka : Neiti Kekäläinen Kaupungin melu ja hiljaisuus Väinö Kunnas : Kaupunkikuva Harmaa tanssi Sulho Sipilä : Luistinrata Sisäkuva, soittava nainen Ragnar Ekelund : Nôtre-Dame Olli Miettinen : Asetelma, La Piste II Birger Carlstedt : Paysage étrange Edwin Lydén : Ukonilma Otto Mäkilä : Kesäyö Satu Wäinö Aaltonen : Jean Sibelius Paavo Nurmi Graniittipoika Kahlaaja Aleksis Kivi, luonnos
