Yrjö Saarisen
(1899 - 1958) taide kulki sekin omia
yksinäisen uhmaavia teitään, piittaamatta siitä mitä taiteen
valtaväylillä suosittiin tai kartettiin. Eikä hän juuri ollut niistä
tietoinenkaan. Yrjö Saarinen ei ollut käynyt taidekouluja, ei koskaan
käynyt ulkomailla. Hän ei omistanut taidekirjoja eikä halunnut kuulua
mihinkään taideryhmään. Muiden tekemiset eivät häntä kiinnostaneet, ja
kilpimaalarin ammatti turvasi jonkinlaisen toimeentulon.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus ? Kuvataiteen linjanvedon vaikeus 1920-30 -luvuilla 
Ernst Krohn : Koulutyttö Sakari Tohka : Nuoruus Eemu Myntti : Uimarannalla Yrjö Saarinen : Lepohetki Vilho Lampi : Raita Saunan katto Eero Nelimarkka : Neiti Kekäläinen Kaupungin melu ja hiljaisuus Väinö Kunnas : Kaupunkikuva Harmaa tanssi Sulho Sipilä : Luistinrata Sisäkuva, soittava nainen Ragnar Ekelund : Nôtre-Dame Olli Miettinen : Asetelma, La Piste II Birger Carlstedt : Paysage étrange Edwin Lydén : Ukonilma Otto Mäkilä : Kesäyö Satu Wäinö Aaltonen : Jean Sibelius Paavo Nurmi Graniittipoika Kahlaaja Aleksis Kivi, luonnos
