Vilho Lammen (1898 - 1936) varhaiskauden maalausten maailma on vastalause ihmisten teennäisyyttä ja sievistelyä vastaan. Lammen ihmiset ovat kovia ja hyökkääviä, röyhkeitä ja väkivaltaisia.
Kotiseutu Liminka Pohjanmaalla oli entistä merenpohjaa, jonka
avaruutta pitkät latojonot korostivat. Lammen taiteessa näkyy tuo
liminkalainen avaruus, sen kaukainen horisontti. Taiteilija sitoi
työnsä elimellisesti siihen ainoaan ympäristöön, jonka hän
perinpohjaisesti tunsi. Maatalon vanhimpana poikana hänen oli
osallistuttava talon töihin ja maalattava vain silloin kuin aikaa
löytyi. Taiteilija puhuikin joskus katkerana lehmille maalatuista
tauluistaan. Matka Helsinkiin ja maan taide-elämän tapahtumapaikoille
oli Limingalta pitkä.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus ? Kuvataiteen linjanvedon vaikeus 1920-30 -luvuilla 
Ernst Krohn : Koulutyttö Sakari Tohka : Nuoruus Eemu Myntti : Uimarannalla Yrjö Saarinen : Lepohetki Vilho Lampi : Raita Saunan katto Eero Nelimarkka : Neiti Kekäläinen Kaupungin melu ja hiljaisuus Väinö Kunnas : Kaupunkikuva Harmaa tanssi Sulho Sipilä : Luistinrata Sisäkuva, soittava nainen Ragnar Ekelund : Nôtre-Dame Olli Miettinen : Asetelma, La Piste II Birger Carlstedt : Paysage étrange Edwin Lydén : Ukonilma Otto Mäkilä : Kesäyö Satu Wäinö Aaltonen : Jean Sibelius Paavo Nurmi Graniittipoika Kahlaaja Aleksis Kivi, luonnos
