Romantiikan aikaUuden vuosisadan alku merkitsi suurta muutosta Suomen valtiollisessa elämässä. Ero Ruotsista vuonna 1809 liitti Suomen Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Valtiollinen mullistus ei kuitenkaan häirinnyt kulttuuriyhteyksiä vanhaan emämaahan. Taiteilijat hakivat edelleen oppinsa Tukholman Kuninkaallisesta Taideakatemiasta. Itse asiassa opiskeleminen Pietarissa jäi suomalaiselle taiteilijakunnalle hyvin vähäiseksi, pikemminkin poikkeukseksi kuin säännöksi. Suomen taide-elämää ei yritettykään kytkeä Pietarin taideakatemian piiriin. Niinpä romantiikan ajan merkittävimmät suomalaistaiteilijat Alexander Lauréus ja Gustaf Wilhelm Finnberg opiskelivat molemmat Tukholmassa ja viettivät aikaisempien kausien taiteilijoiden tapaan siellä suuren osan elämästään.
Uudelle vuosisadalle tultaessa ei taiteilijoiden yhteiskunnallinen
asema ollut mitenkään parantunut. Taiteilijakunta ei edelleenkään
kuulunut mihinkään vakiintuneeseen yhteiskuntaluokkaan: herrasväkeä ei
oltu, muttei tavallisia käsityöläisiäkään. Vuoden 1830
väestökirjanpidossa on ensimmäistä kertaa mainittu ammattinimike
taiteilija. Yhteiskunnallisessa arvoasteikossa 'artistit' sijoittuivat
palvelusväen yläpuolelle, mutta selvästi lääkärien ja välskärien
alapuolelle.
Romantiikan aika
Alexander Lauréus : Nuori nainen pelaamassa pasianssia
Talonpoikaistanssit Suomessa
Metsästäjiä nuotiolla linnanraunion luona
Munkki viinikellariksi muutetuissa raunioissa
Gustaf Wilhelm Finnberg : Anton af Tengström
Vapaaherra Rabbe Wreden muotokuva
Johan Erik Lindh : Jacobina ja Helena Simelius
Kuvataide-elämä järjestäytyy