Romantiikan aika

Uuden vuosisadan alku merkitsi suurta muutosta Suomen valtiollisessa elämässä. Ero Ruotsista vuonna 1809 liitti Suomen Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Valtiollinen mullistus ei kuitenkaan häirinnyt kulttuuriyhteyksiä vanhaan emämaahan. Taiteilijat hakivat edelleen oppinsa Tukholman Kuninkaallisesta Taideakatemiasta. Itse asiassa opiskeleminen Pietarissa jäi suomalaiselle taiteilijakunnalle hyvin vähäiseksi, pikemminkin poikkeukseksi kuin säännöksi. Suomen taide-elämää ei yritettykään kytkeä Pietarin taideakatemian piiriin. Niinpä romantiikan ajan merkittävimmät suomalaistaiteilijat Alexander Lauréus ja Gustaf Wilhelm Finnberg opiskelivat molemmat Tukholmassa ja viettivät aikaisempien kausien taiteilijoiden tapaan siellä suuren osan elämästään.

Uudelle vuosisadalle tultaessa ei taiteilijoiden yhteiskunnallinen asema ollut mitenkään parantunut. Taiteilijakunta ei edelleenkään kuulunut mihinkään vakiintuneeseen yhteiskuntaluokkaan: herrasväkeä ei oltu, muttei tavallisia käsityöläisiäkään. Vuoden 1830 väestökirjanpidossa on ensimmäistä kertaa mainittu ammattinimike taiteilija. Yhteiskunnallisessa arvoasteikossa 'artistit' sijoittuivat palvelusväen yläpuolelle, mutta selvästi lääkärien ja välskärien alapuolelle.

Romantiikan aika