Alexander Lauréus (1783 - 1823) lähti syksyllä 1802 Tukholman Kuninkaalliseen Taideakatemiaan kotikaupunkinsa Turun asukkaiden kansalaiskeräyksellä kokoamien varojen turvin. Näin Lauréus oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, jonka alalle ryhtymiseen vaikutti ratkaisevasti yhteisön tuki. Vähitellen kuvataiteessa alettiin nimittäin nähdä sivistyksellistä arvoa, jolla saattoi olla laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä.
Lauréuksen ura Tukholmassa lähti hyvin alkuun. Hän saavutti nopeasti taideakatemian jäsenyyden ja hovimaalarin arvonimen. Tällä välin oli kotimaassa hylätty Turku maan pääkaupunkina ja siirrytty perinteitä vailla olleeseen Helsinkiin. Kulttuurielämässä toimenpide merkitsi kehityksen taantumista pitkäksi aikaa. Lauréuksella ei taiteen tekemisen kannalta ollut mitään syytä palata kotimaahansa.
Suomessa seurattiin kuitenkin tarkkaan taiteilijan uran ja taiteen
kehitystä. Lauréus oli tehnyt taiteessaan määrätietoisen valinnan:
pois antiikin mytologia ja uskonnollisen ylevät aiheet, tilalle
kansankuvaus, arkisemmat aiheet ja seikkailut. Tämä oli juuri
sellaista taidetta, joka oli tavallistakin ihmistä lähellä.
Lauréuksen taide, jonka aiheena oli vapaasti luonnossa vietetty elämä,
kiertelevät kulkurit ja rosvot, huolettomat paimenet ja metsämiehet
oli riittävän kaukana tavallisesta arjesta ollakseen
kiinnostavaa. Samalla se kuitenkin oli riittävän lähellä, ettei sitä
vaikeaselkoisena torjuttu.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Romantiikan aika 
Alexander Lauréus : Nuori nainen pelaamassa pasianssia Talonpoikaistanssit Suomessa Metsästäjiä nuotiolla linnanraunion luona Munkki viinikellariksi muutetuissa raunioissa Gustaf Wilhelm Finnberg : Anton af Tengström Vapaaherra Rabbe Wreden muotokuva Johan Erik Lindh : Jacobina ja Helena Simelius Kuvataide-elämä järjestäytyy
