Gustaf Wilhelm Finnberg

• Finnberg, Gustaf Wilhelm : Anton af Tengström, 1826, 84x66,5 cm, öljy, kangas (A I 497, Hoving) (42.7 kB)

Gustaf Wilhelm Finnberg (1784 - 1833) pääsi hänkin, köyhästä syntyperästään huolimatta, opiskelemaan Tukholman Kuninkaalliseen Taideakatemiaan. Onnekseen hän sai yhdeksi opettajakseen Carl Fredrik von Bredan, joka osasi painottaa sitä mikä nuoressa suomalaisopiskelijassa oli vahvinta: synnynnäisiä koloristisia taipumuksia. Opettajansa kautta Finnberg liittyy huomattavasti läheisemmin yleiseurooppalaiseen romantiikkaan kuin kotimaansa harvalukuisiin taiteilijoihin.

Kun Finnberg opintonsa päätettyään palasi Suomeen, muodostivat Turun ja sen lähiympäristön aatelispiirit ja muu sivistyneistö hänen tilaajapiirinsä. Taiteilija oli toki tervetullut maan harvalukuisten muotokuvaajien joukkoon, mutta tarjolla olleiden muotokuvien teko ei kyennyt Finnbergiä tyydyttämään: Roomaan minun on päästävä vaikka ryomimällä. Haave stipendistä Italiaan jäi toteutumatta; tuntemattomasta syystä Finnberg ei koskaan saanut matka-avustuksen edellyttämiä taideakatemian päätöspapereita.

Finnbergiä kiinnostivat suuret mytologiset aiheet, historialliset kertomukset ja Raamatun tarinat. Sellaisille ei kuitenkaan ajan Suomessa juurikaan ollut kysyntää. Muotokuvamaalaus oli elämisen kannalta edelleen liki ainoa vaihtoehto.

Stockholms Posten kiteytti 1800-luvun alun taiteen tilan: Taiteelta halutaan kolmea asiaa: ensimmäiseksi muotokuvia, toiseksi muotokuvia ja kolmanneksi muotokuvia. Edelleen vaaditaan, että tilauksen pitää olla pian valmis, maalauksen näköinen ja kaunis, vaikka vastoin luontoakin, ja hinnan huokea.

Finnbergin kuvat vastasivat kovin harvoin tilaajien niille asettamia toivomuksia. Niiden pehmeää maalauksellisuutta pidettiin keskeneräisenä luonnosmaisuutena, ja taiteilijan odotettiin täsmentävän työtään. Kun tämä ei tilaajien toivomuksesta huolimatta halunnut enää tarttua työhön jota itse piti valmiina, hänet leimattiin toivottoman hitaaksi ja saamattomaksi.

Finnberg oli ajan taide-elämään sopeutumaton sekä taiteilijana että ihmisenä. Muotokuvaajalta vaadittavaa seurustelutaitoa hän ei kyennyt omaksumaan, vaan hänen 'vaiteliaisuutensa oli melkein vaivaksi muille'. Enempää Ruotsissa kuin Suomessakaan hän ei kyennyt hyväksymään vallinneita taideihanteita. Tästä osittain johtui häntä, hänen elämäänsä ja hänen taidettaan ympäröinyt epäonnistumisten ja pettymysten määrä. Raskain näistä onnettomuuksista oli Turun palo vuonna 1827, jolloin taiteilija menetti suuren osan tuotannostaan. Tästä hän ei koskaan toipunut.

Gustaf Wilhelm Finnberg : Anton af Tengström