Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa (1868) kertoo tuokion veteliläisen kruununtorpparin vaimon vaiheista, kun tämä 1860-luvun suurina nälkävuosina elätti perhettään laulamalla ja soittamalla kannelta. Kreeta Haapasalossa nähtiin kalevalaisen muinaisuuden henkilöitymä. Hänen kauttaan uskottiin löydettävän välitön kosketus aitoon kalevalaisuuteen ja sen tuhatvuotiseen tulkkiin, kanteleeseen. Suomalaisten uskottiin olevan sanan mahtiin, tietoon ja sivistykseen luottavaa kansaa. Korostaahan Suomen kansanrunouskin kansallishenkeä, erotukseksi pohjoismaisten naapurien sotaisia ansioita ihannoivasta runoudesta.
Kansaan liittyneet eettiset arvot heijastuvat kaikkialla Ekmanin
Kreeta Haapasalo -kuvassa. Talonpoikaistupa on kuvattu kansatieteellisen
tarkasti, jokainen kahvikuppi ja tuolinjalka huolellisen täsmällisesti.
Samalla kyse on myös koko sääty-yhteiskunnan muotokuvasta: Krimin
sodan veteraani, pieni poika, verkkoa paikkaava kalastaja, talonpoikaisnaiset
ja vierailulla musiikkia kuuntelemassa olevat säätyläisneidit. Kaikki nämä
muodostavat yhdessä kansallisromanttisen unelman yhtenäisestä, luokattomasta
Suomen kansasta. Ajan poliittista tilannetta vartioi Venäjän Aleksanteri I:n
värikuva seinällä, taiteilijan nimikirjoituksella varustettuna.
Biedermeierin aika
B.A. Godenhjelm ja C.E. Sjöstrand, Helsingin piirustuskoulun ensimmäiset opettajat
Berndt Abraham Godenhjelm : Omakuva pietarilaisessa työhuoneessa
Carl Eneas Sjöstrand : Kullervo puhuu miekalleen
Kullervo katkoo kapalonsa
Robert Wilhelm Ekman : Ilmatar
Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa
Suomen Taideyhdistyksen kokoelmat ja ajatus museorakennuksesta
Magnus von Wright : Pulska-alli
Sorsia
Wilhelm von Wright : Riippuvia sorsia
Magnus von Wright : Liljenstrandin talo talvella
Annankatu kylmänä talviaamuna
Ferdinand von Wright : Huuhkaja iskee jänikseen
Ensi yllätys
Haminalahden puutarhassa
Taistelevat metsot