Suomen Taideyhdistyksen kokoelmat ja ajatus museorakennuksesta

Suomen Taideyhdistys oli saanut paljon aikaan maan taide-elämässä. Voitiin puhua jo suuntaviivoista ja kehityksestä, keskustella taidepoliittisista kysymyksistä. Mutta edelleen oltiin vailla julkista taidekokoelmaa ja sen sijoituspaikkaa. Asia alkoi edistyä, kun suuriruhtinas Aleksanteri, yhdistyksen suojelija, osti vapaaherra O.W. Klinckowströmin taidekokoelman ja lahjoitti sen vuonna 1851 Suomen Taideyhdistykselle. Kokoelman laajuus oli ajan oloissa huomattava, 28 taideteosta, ja ne muodostavat Suomen kansallisen taidegallerian sydämen, tulevan Ateneumin taidemuseon kokoelmien perustan. Vasta runsaan kymmenen vuoden kuluttua lahjoituksen saamisesta Taideyhdistys kykeni ilmoittamaan, että vastedes Yhdistyksen omistamat vakituiset kokoelmat pysyväisesti olisivat näytteillä julkisesti ilmoitettuina viikon päivinä tunteina koko vuoden aikana tässä Yhdistyksen huoneistossa.

Taideyhdistyksen kokoelman esittelypaikat olivat kuitenkin vaihtuvia ja vaatimattomia. Zacharias Topelius kirjoitti vuonna 1861, kaksi vuotta ennen kuin kokoelma oli ensimmäistä kertaa julkisesti yleisön nähtävänä: Meidän on, koska olemme kaukana valtaistuimesta ja vailla tukea yhteiskunnan huipulta, täytynyt hankkia aineelliset varamme ja suoranainen tukemme sivistyneiden kansalaistemme suuren joukon taholta. Nämä tulot kerääntyvät niin sanoaksemme pisaroittain monista pienistä lähteistä, jotka ovat hajallaan ympäri maata . . . Sellaisissa oloissa ei voida odottaa jättiläisaskeleita, kuten joskus olemme kuulleet sanottavan. Se sana on vielä lausumatta, joka muuttaa nämä kivet leiviksi ja nämä erämaat puutarhoiksi. Meidän täytyy tyytyä joihinkin vihreihin korsiin, jotka ennustavat kevään lähestyvän näitäkin hankia, vaikka se tapahtuukin hitaasti.

Suureen optimismiin ei siis uskottu olevan syytä.

Ajatus omasta museorakennuksesta nousi kuitenkin jatkuvasti esiin. Kyse oli mittavasta kansallisesta hankkeesta, joka puhutti paljon, aiheutti tulisia keskusteluja ja kiivaita väittelyitä, mielipiteiden jakautumista monelle taholle. Fredrik Cygnaeus käytti kaiken vaikutusvaltansa edistääkseen omaa taideakatemian ajatustaan, vapauden jaloimpana vaateena, ja sai suureksi katkeruudekseen todeta toisten ajatusten ajavan ohi. Taideyhdistyksen jäsenen ja myöhemmin puheenjohtajan, estetiikan professori C.G. Estlanderin haave taiteen ja taideteollisuuden opetuksen yhdistämisestä saman katon alle saavutti lopulta suuremman kannatuksen. Vuonna 1887 valmistui arkkitehti Theodor Höijerin uusrenessanssityylinen taiteiden talo. Se oli tuo Estlanderin ajattelema yhdistetty koulu ja museo, taideteollisuuden ja vapaiden taiteiden yhteistyön tyyssija. Estlanderin ehdotuksesta rakennus kastettiin Ateneumiksi. Rakennuksen julkisivuun hakattiin teksti Concordia res parvae crescunt, sovussa pienet asiat kasvavat. Veistokoristelussa siunaa isänmaan, Patrian, hahmo taiteet hedelmälliseen ja harmoniseen yhteistyöhön.

Meidän aikamme Ateneumia hallitsevat vapaat taiteet. Taideteollisuuden kokoelmat ja koulu ovat jättäneet rakennuksen eriytyäkseen omiin tiloihinsa.

Suomen Taideyhdistyksen kokoelmat ja ajatus museorakennuksesta