Düsseldorfilainen maisema - ihanteellisuutta, rauhaa, hurjuutta

Biedermeierin taidekäsitys jäi pitkäksi aikaa vaikuttamaan Suomen taiteeseen. Rinnalle nousi kuitenkin pian düsseldorfilainen suuntaus, jolla oli selkeämpi ja täsmällisempi taiteellinen pyrkimys. Düsseldorfilaisuus joutui sekin sävyttymään aikaisempien kansallisten ihanteiden mukaan, sillä kansallinen herätystyö jatkui edelleen.

Düsseldorfin taideakatemialla oli 1800-luvun keskivaiheilla huomattava vaikutus Saksan ja pohjoismaiden taiteeseen. Kaupungissa suosittiin tähän aikaan porvariston ja kansanelämän kuvauksia sekä maisemamaalausta. Suomessa maisemamaalauksella tuli olemaan ratkaisevan suuri merkitys, koska useimmat Düsseldorfin suomalaiskävijät keskittyivät juuri maisemamaalaukseen, jolla Suomessa oli niin vähäiset perinteet.

Düsseldorf ei suinkaan merkinnyt täysin yksioikoista taiteen tekemisen ohjelmaa, vaikka akatemian periaatteet olivatkin selvät. Siellä opetettiin maalaamaan maisemaa tarkan luonnon tutkimisen pohjalta. Luonnon kaikkia yksityiskohtia piirrettiin tai maalattiin huolella muistiin vähäisimmästäkin kaarnanpalasesta sammaloituneisiin kiviin tai kantoihin. Sisällä ateljeessa yhdisteltiin luonnossa muistiin merkityistä katkelmista maisemakokonaisuuksia, tarkoituksena mahdollisimman kauniin 'ihanteellisen', maiseman luominen. Ihanteellinen düsseldorfilainen maisema saattoi olla kokoonpantu jopa eri maista peräisin olevista aineksista.

Düsseldorfin kaudelle tultaessa olivat Taideyhdistyksen ponnistelut taiteilijakunnan kasvattamiseksi jo alkaneet kantaa hedelmää. Nyt voitiin Suomessakin puhua kokonaisesta taiteilijakunnasta yksittäisten taiteilijoiden sijasta.

Düsseldorfilainen maisema - ihanteellisuutta, rauhaa, hurjuutta