Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenetRealismin aikakautta ei Suomessa voida rajoittaa tarkoin määrättyjen vuosien tai täsmällisten vuosikymmenien mukaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että realismin voimakkain kukoistuskausi sijoittui 1880-luvulle. Monet edellisten kausien piirteet olivat silti edelleen mukana läpi tämän vuosikymmenen ja vielä sen jälkeenkin; laajoissa yleisöpiireissä juuri tuo vanhahtava ja sitä kautta turvalliseksi koettu taide sai osakseen suurimman suosion.
1880-luku oli ennen kaikkea ulkoilmamaalauksen vuosikymmen. Ulkoilmamaalaus, plein-air -maalaus, tarkoitti kirjaimellisesti ottaen sitä, että taiteilija todella työskenteli ulkona aiheensa ääressä. Pleinarismi-termi koettiin kuitenkin laajemminkin, se sisälsi muitakin tekijöitä: se oli merkki vapautumisesta, irtautumisesta akateemisesta pakosta. Väriajattelun kannalta tämä merkitsi puhtautta ja valoa vastakohtana akateemisen, asfalttisävyisen paletin tummuudelle.
Koko 80-luvun uudelle realismille oli tunnusomaista valoa täynnä oleva todellisuudenkuvaus. Taiteen tekemisen taustalla oli myös usko elämän ja totuuden voittoon. Taiteilijan odotettiin tarttuvan tehtäviinsä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. 80-lukulaiset suhtautuivat halveksien aikaisempien vuosikymmenien todellisuudenkuvaukseen. He vähättelivät düsseldorfilaisten ihannoituja kansankuvauksia, 'vääristeltyjä sunnuntaitalonpoikia'. Taiteilijan velvollisuus oli välttää ja hylätä todellisuuden ylevöittäminen ja kaunistelu. Oman ajan todellisuus oli ainoa oikea, koska vain sen taiteilija saattoi todella tuntea. Historialliset aiheet olivat väkisinkin vääristeltyjä.
Yleisöllä oli vaikeuksia vastaanottaa kaikkia näitä uusia ajatuksia.
Vieroksunta ei koskenut maalauksen teknistä tai taiteellista suorittamista,
vaan taideyleisö reagoi uusia aiheita vastaan. Hädän ja köyhyyden
kuvaaminen olisi kyllä sallittu, mutta jalossa tarkoituksessa. Sen sijaan oli
vaikea kestää silkkaa kurjuutta käsitteleviä kuvauksia, sellaisia joissa
peittelemättä näytettiin, ettei 1880-luku kaikille kansalaisilleen ollut valoa,
ilmaa ja jaloja tekoja.
Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenet
Walter Runeberg : Apollon ja Marsyas
Amor ja Bacchus lapsina
Johannes Takanen : Aino, merelle katsova
Andromeda
Kansallisromanttinen karelianismi
Adolf von Becker : Äidin iloa
Victor Westerholm : Knutsbodan vuoret
Kukkivia hedelmäpuita, Suresnes
Albert Edelfelt : Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva
Kuningatar Blanka
Lapsen ruumissaatto
Louis Pasteurin muotokuva, harjoitelma
Pariisin Luxembourgin puistossa
Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä
Gunnar Berndtson : Peilin ääressä
Morsiamen laulu
Aukusti Uotila : Lammaspaimen
Kalastuspaikka kuutamolla
Akseli Gallen-Kallela : Kullervon kirous
Ilmarinen kyntää kyisen pellon, luonnos Pariisin paviljongin kupolifreskoihin
Poika ja varis
Mädäntynyt kuha
Aino-taru, triptyykki
Lemminkäisen äiti
Velisurmaaja
Tytön pää, Pikku Anna
Kevät, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten
Démasquée
Eero Järnefelt : Taiteilijan pojan muotokuva
Matilda Wrede
Kaislikkoranta
Syysmaisema Pielisjärveltä
Raatajat rahanalaiset (Kaski)
Pekka Halonen : Viulunsoittaja
Oijustie
Avannolla
Syksyinen raita
Tienraivaajia Karjalassa
Helene Schjerfbeck : Vihreä asetelma
Pukukuva I
Toipilas
Kansakoulutyttö
Omakuva, musta tausta
Punatäpläinen omakuva
Maria Wiik : Hilda Wiikin muotokuva
Maailmalle
Juho Rissanen : Sokea
Povarissa
Rauta kaulassa
Lapsuuden muisto (Miehet, poika ja isä)