Luonto ja todellisuus ovat maalaustaiteen pulppuava lähde;
suorituksen herkkyys on sen elämän hermo
. Tämä aforisminsa
ohjenuoranaan Eero Järnefelt kuvasi suomalaista maisemaa, ei vain
toistaen sitä, vaan myös ymmärtäen. Parhaiten Eero Järnefelt ymmärsi
syksyistä luontoa ja pilvistä päivää. Hän ei koskaan halunnut olla
'vihreiden värien kesämaalari', vaan
Kaislikkorannan
(1905) tapaan hiljaisen syksyisen päivän alakuloisuuden ja autiuden
tulkki.
Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenet
Walter Runeberg : Apollon ja Marsyas
Amor ja Bacchus lapsina
Johannes Takanen : Aino, merelle katsova
Andromeda
Kansallisromanttinen karelianismi
Adolf von Becker : Äidin iloa
Victor Westerholm : Knutsbodan vuoret
Kukkivia hedelmäpuita, Suresnes
Albert Edelfelt : Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva
Kuningatar Blanka
Lapsen ruumissaatto
Louis Pasteurin muotokuva, harjoitelma
Pariisin Luxembourgin puistossa
Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä
Gunnar Berndtson : Peilin ääressä
Morsiamen laulu
Aukusti Uotila : Lammaspaimen
Kalastuspaikka kuutamolla
Akseli Gallen-Kallela : Kullervon kirous
Ilmarinen kyntää kyisen pellon, luonnos Pariisin paviljongin kupolifreskoihin
Poika ja varis
Mädäntynyt kuha
Aino-taru, triptyykki
Lemminkäisen äiti
Velisurmaaja
Tytön pää, Pikku Anna
Kevät, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten
Démasquée
Eero Järnefelt : Taiteilijan pojan muotokuva
Matilda Wrede
Kaislikkoranta
Syysmaisema Pielisjärveltä
Raatajat rahanalaiset (Kaski)
Pekka Halonen : Viulunsoittaja
Oijustie
Avannolla
Syksyinen raita
Tienraivaajia Karjalassa
Helene Schjerfbeck : Vihreä asetelma
Pukukuva I
Toipilas
Kansakoulutyttö
Omakuva, musta tausta
Punatäpläinen omakuva
Maria Wiik : Hilda Wiikin muotokuva
Maailmalle
Juho Rissanen : Sokea
Povarissa
Rauta kaulassa
Lapsuuden muisto (Miehet, poika ja isä)