Juho Rissasen (1873 - 1951) ei tarvinnut taiteensa malleiksi lähteä etsimään kansanihmisiä. Hän oli syntynyt juuri tuon kansan keskuudessa, jonka alkuvoimaisuutta pääkaupungissa ihailtiin ja arvostettiin. Pohjoissavolaisen sekatyömiehen poika olisi kuitenkin voinut kertoa parempisäätyisille tovereilleen myös asian toisesta puolesta: kerjuumatkoista, kurjuudesta johtuvasta kovuudesta, ainaisesta nälästä ja turvattomuudesta.
Alan taidekoulutuksessakaan ei oikein ollut sijaa Juho Rissasen kaltaiselle kansan lapselle. Taideyhdistyksen kouluun vaadittiin alkeiskoulun neljän vuoden oppimäärä, eikä Rissanen koskaan ollut ennättänyt tai kyennyt sitä hankkimaan. Ilman vaikutusvaltaista suosijaansa Albert Edelfeltiä ei Rissasen taiteilijakoulutus olisi ehkä onnistunut ollenkaan.
Rissanen löysi oman maalarinparatiisinsa kotiseuduiltaan Itä-Suomesta, Savonkylästä. Tuolla syrjäseudulla, omiensa keskuudessa, Juho Rissanen maalasi taiteensa kaikkein keskeisimmät teokset. Savonkylän naapurikylässä Käärmelahdessa asui 94-vuotias Iivolan mummo, puoli vuosisataa sokeana kulkenut. Rissanen halusi maalata Sokean (1899) niin yksinkertaisesti ja hienostelematta kuin mahdollista. Sellaiseksi hän tajusi mummon kautta koko Suomen kansan perimmäisen olemuksen. Iivolan mummo on kuvan ehdoton keskus, koko kuvapinnan täyttävä monumentaalinen ydin. Juuri mitkään yksityiskohdat eivät häiritse vanhan naisen hidasta ja hapuilevaa kulkua; yhdyssiteet maailmaan, keppiä pitelevä käsi ja sokean korva, on kuvattu epätavallisen suurina ja huolellisen tarkasti piirrettyinä.
Sokea toteutui vesivärityönä, tekniikalla jolle Rissanen pysyi
uskollisena koko varhaistuotantonsa ajan. Muoto on tiukasti suljetun
ääriviivan varassa. Lyijykynällä piirrettyjen ääriviivojen sisään
jääneen alueen Rissanen väritti huolellisesti. Itse hän kutsui työntekoaan
jukertamiseksi ja jyräämiseksi, niin hitaasti ja ponnistellen työ tuntui
edistyvän. Korostaakseen ääriviivaa taiteilija piirsi sen vielä uudelleen
työn päällekin.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenet 
Walter Runeberg : Apollon ja Marsyas Amor ja Bacchus lapsina Johannes Takanen : Aino, merelle katsova Andromeda Kansallisromanttinen karelianismi Adolf von Becker : Äidin iloa Victor Westerholm : Knutsbodan vuoret Kukkivia hedelmäpuita, Suresnes Albert Edelfelt : Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva Kuningatar Blanka Lapsen ruumissaatto Louis Pasteurin muotokuva, harjoitelma Pariisin Luxembourgin puistossa Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä Gunnar Berndtson : Peilin ääressä Morsiamen laulu Aukusti Uotila : Lammaspaimen Kalastuspaikka kuutamolla Akseli Gallen-Kallela : Kullervon kirous Ilmarinen kyntää kyisen pellon, luonnos Pariisin paviljongin kupolifreskoihin Poika ja varis Mädäntynyt kuha Aino-taru, triptyykki Lemminkäisen äiti Velisurmaaja Tytön pää, Pikku Anna Kevät, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten Démasquée Eero Järnefelt : Taiteilijan pojan muotokuva Matilda Wrede Kaislikkoranta Syysmaisema Pielisjärveltä Raatajat rahanalaiset (Kaski) Pekka Halonen : Viulunsoittaja Oijustie Avannolla Syksyinen raita Tienraivaajia Karjalassa Helene Schjerfbeck : Vihreä asetelma Pukukuva I Toipilas Kansakoulutyttö Omakuva, musta tausta Punatäpläinen omakuva Maria Wiik : Hilda Wiikin muotokuva Maailmalle Juho Rissanen : Sokea Povarissa Rauta kaulassa Lapsuuden muisto (Miehet, poika ja isä)
