Kun 15-vuotias Johannes Takanen (1849 - 85) ensi kerran esiintyi näyttelyssä Helsingissä, mainittiin näyttelyluettelossa tekijäksi Torpparinpoika Takanen. Tällä merkinnällä Suomen Taideyhdistys halusi osoittaa, että kyseessä oli yksi yhdistyksen 'löydöistä', tavallisen kansan keskuudesta etsitty luonnonlahjakkuus, jota Taideyhdistyksen varoin tuettiin eteenpäin taiteilijan tiellä. Varattomasta ja kouluja käymättömästä 'puueläimiä vuoleskelevasta paimenpojasta' kehittyi suomalaisen realistisen kuvanveiston uranuurtaja.
Takasen mieluisin materiaali oli marmori, köyhälle kuvanveistäjälle miltei saavuttamaton unelma. Hän ennättikin lyhyen uransa aikana veistää marmoriin vain neljä työtään.
Johannes Takasen taiteen pääteokset ovat kolme täysin erilaisista kirjallisista lähteistä alkunsa saanutta kaunista neitoa. Aino (1876) on Kalevalasta, Rebekka (1877) Raamatusta ja Andromeda (1879-1882) Kreikan tarustosta. Kaikki he ovat yksin, hiljaa, itseensä sulkeutuneita.
Aino ei ollut niinkään suomalaisille ennestään tuttu Kalevalan neito, vaan Takasen ylistys luonnolliselle, realistiselle kauneudelle. Suomalaisen kansanrunouden Aino oli saanut mallikseen italialaisen naisen. Tämän suomalainen yleisö pani heti merkille ja pahoitteli sitä, ettei Aino edustanutkaan perisuomalaista pellavapäätä. Takanen ei kuitenkaan, realistiselle näkemykselleen uskollisena, kyennyt muuttamaan mitään vastoin luonnon todellisuutta.
Kalevalan sankarille, vanhalle Väinämöiselle luvattu morsian Aino päätti kolme päivää itkettyään valita mieluummin kuoleman kuin mennä puolisoksi vastenmieliselle miehelle. Aino on riisunut vaatteensa ja katselee kauas ulapalle, missä Vellamon neidot kutsuvat häntä kuolemaan.
Taiteilija itse ei koskaan saanut Ainoa kipsivaihetta pitemmälle.
Marmorisen asunsa veistos sai vasta kymmenen vuotta myöhemmin,
taiteilijan varhaisen kuoleman jälkeen.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenet 
Walter Runeberg : Apollon ja Marsyas Amor ja Bacchus lapsina Johannes Takanen : Aino, merelle katsova Andromeda Kansallisromanttinen karelianismi Adolf von Becker : Äidin iloa Victor Westerholm : Knutsbodan vuoret Kukkivia hedelmäpuita, Suresnes Albert Edelfelt : Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva Kuningatar Blanka Lapsen ruumissaatto Louis Pasteurin muotokuva, harjoitelma Pariisin Luxembourgin puistossa Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä Gunnar Berndtson : Peilin ääressä Morsiamen laulu Aukusti Uotila : Lammaspaimen Kalastuspaikka kuutamolla Akseli Gallen-Kallela : Kullervon kirous Ilmarinen kyntää kyisen pellon, luonnos Pariisin paviljongin kupolifreskoihin Poika ja varis Mädäntynyt kuha Aino-taru, triptyykki Lemminkäisen äiti Velisurmaaja Tytön pää, Pikku Anna Kevät, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten Démasquée Eero Järnefelt : Taiteilijan pojan muotokuva Matilda Wrede Kaislikkoranta Syysmaisema Pielisjärveltä Raatajat rahanalaiset (Kaski) Pekka Halonen : Viulunsoittaja Oijustie Avannolla Syksyinen raita Tienraivaajia Karjalassa Helene Schjerfbeck : Vihreä asetelma Pukukuva I Toipilas Kansakoulutyttö Omakuva, musta tausta Punatäpläinen omakuva Maria Wiik : Hilda Wiikin muotokuva Maailmalle Juho Rissanen : Sokea Povarissa Rauta kaulassa Lapsuuden muisto (Miehet, poika ja isä)
