Huolimatta suuresta suosiostaan historiamaalarina Edelfelt tunsi, ettei se sittenkään ollut sitä mitä hän taiteessaan halusi sanoa. Pariisi ja ulkoilmamaalaus veivät mukanaan. Edelfeltin Lapsen ruumissaatto (1879) tuli merkitsemään suomalaisen realismin läpimurtoa.
Kesällä 1879 Edelfelt palasi Pariisista kotiin Haikkoon. Lapsen ruumissaatto syntyi muutamassa kuukaudessa malleina paikkakuntalaisia ja oman perheen väkeä. Aikalaiset näkivät Lapsen ruumissaatossa vihdoinkin 'asiallisen' kuvauksen kansasta, vailla romantisointia ja ihannointia. Tästä huolimatta maalaus herätti myös pahennusta ja sitä pidettiin loukkaavana. Lapsen ruumisarkun sijoittaminen veneeseen kallelleen tulkittiin kunnioituksen puutteeksi pientä vainajaa kohtaan.
Edelfelt pyrki maalaamaan teoksen oikeaoppisesti ulkona luonnossa. Sitä hän ei kuitenkaan vielä ottanut huomioon, että ulkoilmamaalareiden perusajatuksia oli antaa vaikutelma siitä, että maalaustyö todella oli tehty suoraan aiheen edessä. Lapsen ruumissaatossa taiteilija olisi joutunut maalaamaan veneessä keskellä Haikon selkää.
Taiteilija halusi suuressa sommitelmassaan maalata surun tunteen,
sen mitä kukin veneessä istuja omalla tavallaan ilmaisi. Vakava,
kohtaloon alistunut rehti talonpoikainen kansa on saattamassa pientä
lasta viimeiselle matkalle. Vaikka Lapsen ruumissaatto aiheensa,
tekotapansa ja värityksensä puolesta oli Suomessa uutta ja
ennennäkemätöntä, on se kuitenkin myös ihanteellinen kansankuvaus
runebergiläisessä hengessä.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenet 
Walter Runeberg : Apollon ja Marsyas Amor ja Bacchus lapsina Johannes Takanen : Aino, merelle katsova Andromeda Kansallisromanttinen karelianismi Adolf von Becker : Äidin iloa Victor Westerholm : Knutsbodan vuoret Kukkivia hedelmäpuita, Suresnes Albert Edelfelt : Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva Kuningatar Blanka Lapsen ruumissaatto Louis Pasteurin muotokuva, harjoitelma Pariisin Luxembourgin puistossa Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä Gunnar Berndtson : Peilin ääressä Morsiamen laulu Aukusti Uotila : Lammaspaimen Kalastuspaikka kuutamolla Akseli Gallen-Kallela : Kullervon kirous Ilmarinen kyntää kyisen pellon, luonnos Pariisin paviljongin kupolifreskoihin Poika ja varis Mädäntynyt kuha Aino-taru, triptyykki Lemminkäisen äiti Velisurmaaja Tytön pää, Pikku Anna Kevät, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten Démasquée Eero Järnefelt : Taiteilijan pojan muotokuva Matilda Wrede Kaislikkoranta Syysmaisema Pielisjärveltä Raatajat rahanalaiset (Kaski) Pekka Halonen : Viulunsoittaja Oijustie Avannolla Syksyinen raita Tienraivaajia Karjalassa Helene Schjerfbeck : Vihreä asetelma Pukukuva I Toipilas Kansakoulutyttö Omakuva, musta tausta Punatäpläinen omakuva Maria Wiik : Hilda Wiikin muotokuva Maailmalle Juho Rissanen : Sokea Povarissa Rauta kaulassa Lapsuuden muisto (Miehet, poika ja isä)
