Vähitellen Gallen-Kallelalle selvisi, ettei Kalevalan maailma
ollut tavoitettavissa arkirealismin avulla. Se vaati sisäisempiä,
yksinkertaistetumpia keinoja.
Lemminkäisen äiti
(1897) on tarina hurjapäisestä Lemminkäisestä, jonka hänen äitinsä
pelastaa Tuonelan joesta ja pienen mehiläisen avustuksella palauttaa
takaisin elämään. Akseli Gallen-Kallelalle Lemminkäisen äiti oli äidin
rakkauden kuva. Tarina on maalattu kohtauksesta, jossa äiti on saanut
poikansa ruumiin rannalle, mutta elämän henki ei vielä ole palannut.
Kuva on täynnä kuoleman symboleita ja merkkejä äidin epätoivosta.
Kuolleen Lemminkäisen vihertävän kalvakas, osittain liinalla peitetty
ruumis, Tuonelan joen pahaenteinen mustuus, kuoleman tumma joutsen,
kultaiset auringonsäteet, kalman kukat, virran veren punaamat kivet ja
kuoleman valtakunnan kivinen eloton maa yhdessä pääkallojen ja luiden
kanssa ovat kaukana arkipäivän realismista. Realismia taiteilija on
kuitenkin tuonut kuvaan käyttämällä Lemminkäisen äidin mallina
omaa äitiään, jonka surullisen tuskaisen ilmeen taiteilija on kertonut
syntyneen kaikkien surullisten ja ahdistavien asioiden kuulemisesta,
joilla poika hänen mieltään synkensi oikean tunnelman aikaansaamiseksi.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Realismin ja kansallisromantiikan vuosikymmenet 
Walter Runeberg : Apollon ja Marsyas Amor ja Bacchus lapsina Johannes Takanen : Aino, merelle katsova Andromeda Kansallisromanttinen karelianismi Adolf von Becker : Äidin iloa Victor Westerholm : Knutsbodan vuoret Kukkivia hedelmäpuita, Suresnes Albert Edelfelt : Taiteilijan sisaren Ellen Edelfeltin muotokuva Kuningatar Blanka Lapsen ruumissaatto Louis Pasteurin muotokuva, harjoitelma Pariisin Luxembourgin puistossa Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä Gunnar Berndtson : Peilin ääressä Morsiamen laulu Aukusti Uotila : Lammaspaimen Kalastuspaikka kuutamolla Akseli Gallen-Kallela : Kullervon kirous Ilmarinen kyntää kyisen pellon, luonnos Pariisin paviljongin kupolifreskoihin Poika ja varis Mädäntynyt kuha Aino-taru, triptyykki Lemminkäisen äiti Velisurmaaja Tytön pää, Pikku Anna Kevät, esityö Juséliuksen mausoleumin freskoa varten Démasquée Eero Järnefelt : Taiteilijan pojan muotokuva Matilda Wrede Kaislikkoranta Syysmaisema Pielisjärveltä Raatajat rahanalaiset (Kaski) Pekka Halonen : Viulunsoittaja Oijustie Avannolla Syksyinen raita Tienraivaajia Karjalassa Helene Schjerfbeck : Vihreä asetelma Pukukuva I Toipilas Kansakoulutyttö Omakuva, musta tausta Punatäpläinen omakuva Maria Wiik : Hilda Wiikin muotokuva Maailmalle Juho Rissanen : Sokea Povarissa Rauta kaulassa Lapsuuden muisto (Miehet, poika ja isä)
