Suomalaisen symbolismin peruskolmikon muodostivat Magnus Enckell, Ellen Thesleff ja Beda Stjernschantz, jotka kaikki saapuivat Pariisiin vuoden 1891 aikana. Joukon johtajaksi ja aatteen julistajaksi Suomessa nousi Magnus Enckell (1870 - 1925). Häneltä puuttuivat ajan kansalliset ihanteet ja niiden mukanaan tuomat velvoittavat ja sitovat päämäärät. Hän ei kyennyt hyväksymään ahtaasti kansallisia tarkoitusperiä, vaan kääntyi kohti yleismaailmallisiin pyrkimyksiin ja saavutuksiin perustuvaa taidetta.
Enckellin vuosina 1892 - 94 valmistuneet vajaat kymmenen teosta
loivat perustan sekä hänen omalle taiteelleen että suomalaiselle
pariisilaissävyiselle symboliikalle ylipäätään. Niihin kuuluu sarja
nuorten poikien kuvia, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden:
kuvan ihmisestä ajattomassa, paikallisesti jäsentymättömässä tilassa,
keskittyneenä vain omaan olemassaoloonsa. Näissä poikakuvissaan
Enckell jätti pois kaikki mahdolliset sivutekijät, värinkin niin pitkälle
kuin mahdollista. Taitavana piirtäjänä hän pelkisti sanottavansa vain
viivaan ja sitä välittömästi korostavaan sävyvaikutukseen. Pelkistäminen
ei koskenut ainoastaan viivaa, väriä ja sommittelua, vaan myös töiden
psykologista sisältöä.
Symbolismin kausi
Magnus Enckell : Lepäävä poika
Herääminen
Poika ja pääkallo
Ellen Thesleff : Toskanalainen maisema
Maisema, kevätyö
Omakuva
Viulunsoittaja
Beda Stjernschantz : Kaikkialla ääni kaikuu
Ville Vallgren : Kevät (Ylösnousemus)
Kaiku
Leski
Ruusutanssi
Hugo Simberg : Halla
Näky
Syksy II
Piru padan ääressä
Sallittu
Kuoleman puutarha
Satu II
Haavoittunut enkeli
Täti