Kolmas suomalaisen symbolismin peruskolmikosta, Beda Stjernschantz (1867 - 1910), sai taiteilijatovereitaan huomattavasti huonommat lähtöasetelmat taiteen tekemiseen. Rahan ja terveyden puute tyrehdyttivät tuotannon suppeaksi. Kaikkialla ääni kaikuu (1895) -teoksen hän maalasi Vormsin saarella Eestin rannikolla. Saarella asuva väestö oli vanhaa ruotsalaista perua, joka kieltä myöten oli säilyttänyt oman kansallisen ominaisluonteensa. Väki kulki vielä vanhoissa kansallispuvuissaan ja eli maailmassa, joka viesti ammoin syntyneistä tavoista ja uskomuksista. Maalauksen symbolistinen sisältö sai lisävahvistusta liittymisestään musiikkiin, sekä nimensä että kuva-aiheensa puolesta.
Beda Stjernschantzille symbolismi oli omaan elämään ja kuolemaan
vaikuttava voima. Muistikirjaansa hän kopioi Friedrich Nietzschen
Zarathustran sanat:
Omaa kuolemaani minä teille ylistän, vapaata
kuolemaa, joka tulee minulle, koska m i n ä tahdon. Ja milloin minä tulen
tahtomaan? - Jolla on päämäärä ja perillinen, se tahtoo kuoleman
päämäärälle ja perilliselle otolliseen aikaan. Totisesti en tahdo verrata
teitä köydenpunojiin: nämä vetävät kankaan pitkäksi ja kulkevat samalla
itse aina taaksepäin.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Symbolismin kausi 
Magnus Enckell : Lepäävä poika Herääminen Poika ja pääkallo Ellen Thesleff : Toskanalainen maisema Maisema, kevätyö Omakuva Viulunsoittaja Beda Stjernschantz : Kaikkialla ääni kaikuu Ville Vallgren : Kevät (Ylösnousemus) Kaiku Leski Ruusutanssi Hugo Simberg : Halla Näky Syksy II Piru padan ääressä Sallittu Kuoleman puutarha Satu II Haavoittunut enkeli Täti
