Vaikka Magnus Enckell oman älyllisen ja pohdiskelevan luonteensa
mukaisesti paneutuikin perinpohjaisesti värien maailmaan, hän ei
kuitenkaan koskaan ollut puhdas neoimpressionisti ranskalaisessa
hengessä. Valo-opillisena ratkaisuna hänen tapansa maalata vierekkäisiä
värialueita samansuuntaisin siveltimenvedoin oli silti hyvin lähellä
täplämaalauksen ideaa. Taiteensa ominta, viivan korostusta, hän ei
koskaan hylännyt. Itse asiassa Enckell ei värikaudellaan luopunut mistään
taiteelleen ominaisesta, vaan lisäsi mukaan uutena voimakkaana aineksena värin.
Enckell on niitä harvoja vuosisadan vaihteen mestareita, joille värikausi oli
yhtäläisen voimakasta taiteellista kautta kuin aikaisempikin toiminta.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Puhtaan paletin aika 
Alfred William Finch : Wellingtonin kilpa-ajorata, tihkusade (Ostende) Rantakallio Southforelandissa (Doverin rannikko) Yrjö Ollila : Paimentyttö Mikko Oinonen : Maisema Meilahdesta Magnus Enckell : Heräävä fauni Verner Thomé : Kylpeviä poikia 
