Tyko Konstantin Sallisen (1879 - 1955), suomalaisen ekspressionismin voimahahmon ja kiistattoman johtajan vaalilause oli uhmaavasti Meitä ei petetä. Johtohenkilönä Sallinen oli sikäli erikoislaatuinen, ettei hänellä ollut erityistä ohjelmaa. Hän ei myöskään halunnut rakentaa mitään vanhoille arvoille ja vanhalle pohjalle. Sallisen ympärille ryhmittynyt taiteilijajoukko ei teoretisoinut, sitä Sallinen halveksi erityisesti: Maalaaminen on käsityötä, maalaaminen ei ole teoretisointia .
Sallisessa oli loveenlankeajan maanista henkeä. Hän oli kumouksen
ja uudistuksen mies, joka kiihkouskovaisen isänsä kanssa
riitaannuttuaan karkasi 14-vuotiaana talviyöhön ja ryhtyi kierteleväksi
räätälin kisälliksi. Räätälintyöllä Sallinen myöhemmin taiteilijanakin
pystyi itsensä tarpeen vaatiessa elättämään, mikä takasi hänelle sekä
aineellisen että henkisen riippumattomuuden.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Marraskuun ryhmän suomalainen ekspressionismi 
Tyko Sallinen : Omakuva Pyykkärit Tukaattityttö Hihhulit Jytkyt Marcus Collin : Elonkorjuu Surutalossa Alvar Cawén : Omakuva Kehtolaulu Jalmari Ruokokoski : Rouva Bertha Stenmanin muotokuva Valle Rosenberg : Istuva nainen (Taiteilijan sisar Ina Rosenberg) William Lönnberg : Vihreäpukuinen tyttö Ilmari Aalto : Kellot Kubistinen sommitelma
