Ilmari Aalto (1891 - 1934) liittyi Salliseen ja Ruokokoskeen marraskuulaisen köyhälistöboheemin ja taiteilijaproletariaatin edustajana. Hän oli toisaalta puhdas ekspressionisti, toisaalta rohkea kubistinen kokeilija. Aallon valmistuminen taiteilijaksi osui taide-elämän kannalta varsin tapahtumarikkaaseen aikaan, vuoteen 1908. Tuolloinhan Suomen taide oli juuri saanut herätteitä antaneen kritiikin ranskalaisilta, mikä oli pannut liikkeelle taiteemme uudelleenarvioinnin. Edvard Munchin näyttely Ateneumissa seuraavana vuonna vaikutti voimakkaasti Aaltoon, niin kuin se oli vaikuttanut kaikkiin ekspressionismista kiinnostuneisiin.
Huhut uusista eurooppalaisista taidevirtauksista, kubismista ja
futurismista, kantautuivat Suomeen vähitellen. Ensimmäinen kubistien
ja ekspressionistien näyttely Suomessa pidettiin vuonna 1914. Aallolla
taiteilijatovereineen oli mahdollisuus perehtyä muun muassa kaikkiin
saksalaisen ekspressionistiryhmän
Der Blaue Reiterin
keskeisiin taiteilijoihin.
![[SEURAAVA SIVU]](/fng/pic/www4/common/arrow/nuoli2.gif){kind=icon}
Marraskuun ryhmän suomalainen ekspressionismi 
Tyko Sallinen : Omakuva Pyykkärit Tukaattityttö Hihhulit Jytkyt Marcus Collin : Elonkorjuu Surutalossa Alvar Cawén : Omakuva Kehtolaulu Jalmari Ruokokoski : Rouva Bertha Stenmanin muotokuva Valle Rosenberg : Istuva nainen (Taiteilijan sisar Ina Rosenberg) William Lönnberg : Vihreäpukuinen tyttö Ilmari Aalto : Kellot Kubistinen sommitelma
