MAALAUKSELLISUUS JA TUNNE.
Modernistiset tulkinnat kuvataidekritiikissä 1908-1924



Timo Huuskon tutkimus Maalauksellisuus ja tunne. Modernistiset tulkinnat kuvataidekritiikissä 1908-24 jatkaa Kuvataiteen keskusarkiston kritiikintutkimusten sarjaa Kirjoituksia taiteesta, joiden päälähteenä on Kuvataiteen keskusarkiston leikearkistoaineisto. Huuskon tutkimuksen kohteena on suomalaisen taidekritiikin vaihe, jolloin taidearvostelu tulkitsi ensimmäisen kerran maalaustaidetta modernistisista lähtökohdista käsin. Tutkimus keskittyy käsittelemään sitä, kuinka modernismille ominainen ajatus maalaustaiteen itseriittoisuudesta tuli hyväksytyksi ja hetken jopa vallitsevaksikin. Modernismin ajattelun ytimenä on käsitys siitä, että taide tekee vaikutuksen katsojaan yksinomaan muotojensa ja väriensä kautta ja että taideteoksen muodossa toteutuu teoksen sisältö.

Kirjan johdantoluvussa käsitellään yleisesti modernismin merkityssisältöjä, eli sitä, millaisia eri tasoja puhe modernismista voi sisältää. Lisäksi tutkitaan erityisesti, miten puhe kansallisesta taiteesta liittyi vallitseviin taidekäsityksiin. Tutkimus osoittaa myös, että ajanjakson taidearvostelut olivat tiettyjen sääntöjen normittamassa diskursiivisessa keskusteluyhteydessä toisiinsa. Näinhän ei ole aina.

Kirjan nimi ”Maalauksellisuus ja tunne” viittaa niihin reunaehtoihin, joiden puitteissa modernistiset tulkinnat olivat mahdollisia. Maalauksellisuudella tarkoitettiin yleisesti värien ja muotojen kokonaisuudesta syntynyttä miellyttäväksi koettua vaikutusta. Tärkeämpää oli kuitenkin tunteen korostaminen. Ekspressionistinen taidekäsitys levisi Suomeen 1910-luvun alkupuolella. Siihen liittyvä muodon abstrahointi hyväksyttiin, mikäli katsoja koki, että maalarin tunnetila välittyy teoksen kautta katsojan tajuntaan. Tällainen taidekäsitys oli taidearvosteluissa vallitseva vuosina 1914-16.

Vähitellen kuitenkin haluttiin, että taide ilmaisisi kansallisia tuntoja ja jopa kansallisina pidettyjä aiheita. Sen seurauksena tulkinnat lakkasivat olemasta modernistisia, varsinkin suomenkielisen lehtikritiikin puolella. Samasta syystä Septem-ryhmän taide koettiin epäkansalliseksi koristetaiteeksi ja Marraskuun ryhmän taide puolestaan hyväksi taiteeksi. Rohkeampi ilmaisukieli oli puolustettavissa, jos se viittasi suomalaiseen luontoon. Kaiken kaikkiaan Timo Huusko toteaa, että taidearvosteluissa ei ollut kuitenkaan niin voimakasta nationalistis-ideologista painotusta kuin mitä taidehistoriassamme on aikaisemmin esitetty.

Timo Huusko: Maalauksellisuus ja tunne. Modernistiset tulkinnat kuvataidekritiikissä 1908-1924. Kirjoituksia taiteesta 4. Kuvataiteen keskusarkisto 14. Helsinki 2007. Toimittajat Susanna Sääskilahti ja Elina Heikka. ISBN 978-951-53-2950-9, ISN 1238-4100. 25 euroa.