Luennoitsijat
Lisa is the founder of a new strategic insight consultancy - The Experience Business. At the heart of its thinking and practice is a focus on the audience/visitor experience and the training of ‘on-site insight teams’ to equip arts and cultural organisations to meet and exceed the needs of 21st Century audiences. a qualitative researcher, brand strategist, ideas consultant and trainer. At the centre of everything she does is the beating heart of the audience.
Using a combination of creative consultation events, workshops, bespoke training and qualitative research she helps organisations understand, define, shape, manage and evaluate their audience/brand experience across a variety of platforms.
Lisa is currently working with the soon-to-open National Football Museum to conceive, shape and articulate its ‘experience offer’ and brand identity. Other clients in this field include Huddersfield Contemporary Music Festival, BALTIC Centre for Contemporary Art, Leeds Grand Theatre, Museum of Lancashire, Watford Palace Theatre, Northern Ballet Theatre, University of Bristol Students Union and the Institute of Occupational Safety and Health.
In 2012 she will be launching a new venture, The Experience Business, which will focus on the design, management and evaluation of the audience/brand experience.
Lisa is a Fellow of the Royal Society of Arts, an Associate Member of the Market Research Society and a Member of the Association of Qualitative Research and Arts Marketing Association.
www.theexperiencebusiness.co.uk@_LisaBaxter
Abstract: It’s not about us, it’s about the audience! A case for putting the audience first
Lisa’s talk is designed to throw the cat amongst the pigeon’s by urging arts marketing professionals to focus a less on ‘selling the arts’ and more on ‘curating the audience experience’; audience experience being the totality of experiential touch points with your brand.
She will argue:
-
that we need to redefine our marketplace from the ‘arts and cultural sector’ to the ‘experience economy’,
-
that we need to put our audiences FIRST in order to deliver enduring experiential value,
-
how qualitative insight and audience engagement are vital in ensuring the experiences we offer remain relevant and resonant,
-
that we need to develop a culture of innovation in order to meet the changing experience needs and demands of our audiences, communities and society at large.
Lisa’s talk will be illustrated with examples of her own work in audience insight and experience design.
James Putnam is an independent curator and writer. He studied Art History at London University and went on to join the Egyptian Antiquities and then the Education Departments of the British Museum having curated contemporary projects both for and independently of the Museum. In 1994 he curated the critically acclaimed exhibition 'Time Machine' which juxtaposed contemporary art with historical artefacts. He founded the British Museum's Contemporary Arts and Cultures Programme in 1999 which relates to the philosophically rigorous role of museums: to examine and re-examine history, art and artefacts in the light of current cultural-related issues.
James Putnam initiates projects with a cross-disciplinary approach, working with visual and performing artists, designers, writers and cultural studies specialists. He has organized exhibitions at unusual venues which combine contemporary art with historic sites and artefacts, like the ongoing series of exhibitions he curates at the Freud Museum, London.
He is also a writer, having published both on ancient and contemporary art, including 'Art and Artifact – the Museum as Medium' (Thames & Hudson, 2001) which offers an extensive survey of the relationship between the artist and museum, a subject on which he also lectures.
Abstract: The curator and the public
James Putnam’s talk will focus on the curator’s role to engage the public with the exhibition. He will illustrate this with a number of case studies from his own practice that frequently involve so-called ’intervention’ projects. These involve installing contemorary art in ’non-art’ museums juxtaposed with historical artifacts that offer a very particular audience response.
He will demonstrate that communicating effectively with the audience is essential to curating practice. The origin of the word ’curator’ is a fusion of ‘care’ and ‘cure’ and is not confined to the care of objects or works of art but also the care of people as in the ecclesiastical term ‘the curate’. With this in mind the most fundamental responsibilty of the curator is to ’take care’ of his or her audience.
There is a clear distinction between curatorship (looking after a museum collection) and independent curating (exhibition making). Curatorship may involve ’education’ of the public while the independent curator, free from the ‘burden’ of caring for a collection, is more concerned with making an exhibition as an ’experience’ to engage the audience. Curating does allude the museum in its earliest manifestation as the Mouseion – a place a philosophical discussion. Therefore a well curated exhibition should be thought provoking - posing questions to the audience rather than dictating a given point of view.
The curator makes the selection of art and organizes the exhibition gallery. This space is the medium in which ideas are visually phrased to the target audience whether this be an art-specific or a wider public. Every detail large and small that the curator chooses can affect the audience’s encounter with what is exhibited. The role of the independent curator is no longer limited by the forced neutrality of museum and he or she can to a certain extent control the enframement and/or contextualization of a work of art or object that can have a resultant effect on its meaning to the audience.
The independent curator tends to act as a conduit for ideas, illuminating and rather than creating the meaning of the art he or she presents. Curating should operate on the premise that a work of art is never truly finished once it leaves the hands of the artist but is in a continual state of transformation. The final appraisal/appreciation of a work of art is still dependent on the participation or involvement of an audience to be complete. As maintained by Marcel Duchamp ”All in all, the creative act is not performed by the artist alone… the spectator brings the work in contact with the external world by deciphering and interpreting its inner qualifications and thus adds his contribution to the creative act.”
Satu Miettinen
Taiteen tohtori Satu Miettinen työskentelee Lapin yliopistossa taideteollisen muotoilun professorina.
Aikaisemmin hän on toiminut Savonia-ammattikorkeakoulussa Kuopion Muotoiluakatemian tuotemuotoilun yliopettajana ja teollisen muotoilun osaamiskeskittymän koordinaattorina. Satu on työskennellyt TEKES –rahoitteisten palvelumuotoilun tutkimushankkeiden tutkimusjohtajana ja vastuullisena tutkijana. Tämän lisäksi hän konsultoi erilaisissa julkisten palvelujen kehittämis- ja koulutushankkeissa.
Satu Miettinen kirjoittaa palvelumuotoilusta blogissaan: http://www.servicedesignthinking.com. Hän on toiminut myös laajasti erilaisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä taideteollisuuden kehittämistehtävissä.
Abstrakti: Asiakkaat mukaan luovien alojen palveluiden kehittämiseen
Puheenvuoro esittelee palvelumuotoilun mahdollisuuksia luovien alojen palveluiden kehittämisessä. Perinteiseltä palvelujen kehittämiseltä on viime vuosina vallannut alaa palvelumuotoilu, jossa käyttäjät osallistuvat kehitystyöhön. Heidät haastetaan keräämään itse tietoa ja kertomaan palvelukokemuksistaan. Tutkijat seuraavat palvelujen käyttäjien ja tarjoajien toimintaa huomaamattomasti ja havainnoivat sitä. Palvelumuotoilun menetelmiä voidaan käyttää monipuolisesti innovaatioprosessin eri vaiheissa. Palvelumuotoilu tarjoaa yrityksille liiketaloudellista hyötyä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
Palvelumuotoilussa hyödynnetään muotoilussa pitkään käytettyjä menetelmiä käyttäjätiedon keräämisessä ja hyödyntämisessä. Käyttäjätiedon avulla voidaan luoda hyödyllinen ja miellyttävä tuote sen tosiasiallisille käyttäjille. Parhaimmillaan käyttäjätieto auttaa ymmärtämään käyttäjäkunnan toiveita, kokemuksia ja käyttäytymistä sekä muodostamaan niistä asiakasprofiileja.
Yhteissuunnittelun prosessi mahdollistaa sen, että asiakas rakentaa yhdessä yrityksen kanssa palvelukokemuksen, joka sopii hänen toimintaympäristöönsä ja tarpeisiinsa. Asiakas muokkaa palvelua osana palvelukokemusta.
Puhenvuorossa esitellään palvelumuotoilun mahdollisuuksia esimerkkien ja toteutettujen projektien avulla.
Mia Muurimäki
Mia Muurimäki on sosiologian maisteri ja tohtorikoulutettava Aalto yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta Median laitokselta.
Hänen väitöstutkimuksensa liittyy poliittiseen merkityksenantoon nykytaiteen vastaanotossa sekä museoinstituution rooliin digitaalistuvassa yhteiskunnassa. Tutkimuksen konteksti on Nykytaiteen museo Kiasma, josta Muurimäki keräsi ensimmäisen aineistonsa jo museon avausvuonna 1998. Muurimäki on työskennellyt myös kymmenen vuotta konseptisuunnittelijana digitaalisen markkinointiviestinnän alalla. Suunnittelijana hän erikoistui erityisesti suuryritysten kestävän kehityksen kysymyksiin ja niistä viestimiseen.
Abstrakti: Kolme laadullista menetelmää, kolme näkymää kävijöiden kokemukseen
Puheenvuorossa vertaillaan käytännön kokemusten pohjalta kolmea eri tapaa kerätä laadullista aineistoa kävijän museokokemuksesta ja luonnostellaan näiden menetelmien yhtymäkohtia erilaisiin teoriaperinteisiin. Samalla tarkastellaan kriittisesti erilaisten aineistonkeruutapojen vahvuuksia ja heikkouksia museokokemuksen eri puolien valottamisessa. Tarkastelussa olevat menetelmät ovat haastattelututkimus (yksin/ryhmässä), ääneen ajattelu (yksin/kaksin) sekä havainnointi (suora/osallistuva).
Strukturoimattomankin haastattelututkimuksen heikkous on haastattelijan vahva rooli tilanteen määrittämisessä ja keskustelun ohjaamisessa. Haastattelemalla voi saada käsityksen siitä, miten haastateltava kokee itsensä ja tekijyytensä tai miten hän haluaa tulla ymmärretyksi. Luotettavaa kuvaa haastateltavan toiminnasta tilanteessa ei puheeseen välttämättä piirry.
Ääneenajattelu (ns. Thinking Aloud -lähestymistapa) näyttää ylittävän tämän ongelman viemällä sekä haastateltavan että haastattelijan itse tapahtuman sisälle. Siellä haastateltava toimiessaan tuottaa puhetta, joka oletettavasti antaa autenttisemman kuvan siitä, miten henkilö toimii ja käsitteellistää toimintansa ja kokemansa. Ääneen ajattelussa haastattelijan rooli pyritään tyypillisesti minimoimaan. On kuitenkin optimistista olettaa, että ääneen ajateltu varsinaisesti kuvastaisi esimerkiksi taiteen kokemista, elämystä. Puhuminen saattaa häiritä ei-kielellistä kokemusta ja johtaa eräänlaiseen ”kaksoiskirjanpitoon”.
Etnografiset menetelmät, kuten suora tai osallistuva havainnointi pyrkivät ilmiön kuvaamiseen siihen puuttumatta - esimerkiksi edellyttämättä tutkimukseen osallistuvalta puhetta. Erityisesti visuaalisen etnografian menetelmät vaikuttavat lupaavilta, kun dataan toivotaan piirtyvän paitsi puhuva, myös aistiva ja fyysisesti kokeva subjekti.